Tummuusasteet

Sana "tummuusaste" on vilahdellut tällä kurssilla jo muutamaan otteeseen. Viivapiirustusosion yhteydessä teit yksinkertaisen tummuusastemittarin viivoittamalla ruutuja, ja tummuusasteita haettiin myös apuviivoja hyödyntävässä tehtävässä.

Mitä tummuusaste itse asiassa tarkoittaa? Tummuusaste eli valööri tarkoittaa sitä, kuinka valoisa tai tumma jokin väri kuvassa on. Seuraava kuva havainnollistaa asiaa:

Ylärivissä näet erilaisia värisävyjä. Osa näyttää tummemmilta ja osa vaaleammilta. Jos sinun pitäisi järjestää ylärivin värit tummuusjärjestykseen, miten onnistuisit? Vilkaisu alariviin helpottaa asiaa. Alarivissä on kuvattuna tismalleen samat värit, mutta mustavalkoisena.

Valöörien oikeanlainen ilmentäminen on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka erottaa hyvän piirustuksen huonosta. (Sama pätee myös maalauksiin.) Jotta tummuusasteet voisi saada piirrokseen oikein, täytyy ensin osata nähdä ne. Ensimmäinen askel tummuusasteiden ilmentämisessä on siis oman havaintokyvyn kehittäminen.


Havaintokyvyn kehittäminen tummuusasteille

Omaa havaintokykyä voi kehittää katsomalla tarkkaan erilaisia kuvia ja analysoimalla mitä tahansa välitöntä näköhavaintoa. Oleellista tässä havainnoinnissa on se, että kysyy itseltään kuvaa katsoessaan: "Kuinka tumma kyseinen väri todellisuudessa on? Mitkä osat kuvasta ovat tummia, mitkä vaaleita ja mitkä siltä väliltä?" Havaintokyvyn kehittämisessä ja kuvien piirtämisessä voi käyttää apuna paria hyvää apukeinoa, jotka esittelen seuraavaksi.


Alueiden rajaaminen

Tummuusasteiden havainnoinnin apuna voi käyttää ajatusta alueiden rajaamisesta. Havainnollistetaanpa tätä kuvan avulla. Seuraavasta kuvasta löytyy tummuusasteet mustasta valkoiseen. Kuva on rajattu muutamaan eri alueeseen valöörien mukaan.

Mustavalkokuvista valöörit oli aika helppo tunnistaa, mutta entäs sitten, kun kuvaan lisätään värit? Värien kanssa sama asia muuttuu hieman hankalammaksi. Tässä näet tismalleen saman kuvan, mutta värien kanssa.

Onko tästä kuvasta helppo nähdä eri tummuusasteet? Ei välttämättä. Värit sotkevat havaintojamme ja saatamme nähdä jonkin alueen tummempana tai vaaleampana kuin se todellisuudessa onkaan. Kun tummuusasteet rajataan, ne on helpompi tunnistaa myös värikuvasta:

Todellisuudessa tummuusasteet sulautuvat toisiinsa, eikä alueiden välillä ole ääriviivoja. Kuvan pelkistäminen selkeisiin tummuusalueisiin toimii kuitenkin hyvin luonnostelussa ja referenssikuvan tutkimisessa. Poikkeuksena on kohdat, joiden välillä on suuri kontrasti. Kontrastiero synnyttää vaikutelman tummuusalueiden välisestä tarkasta rajasta.

VINKKI Huomaa, että tummuusasteet eivät noudata aina objektin rajoja. Äskeisessä esimerkissä miehen oikea olkavarsi näyttää sulautuvan taustaan. Osa parrasta on yhtä tummaa aluetta kuin paita, samoin kädet ja sormet liittyvät osittain vaatteisiin. Kun piirrät tai maalaat mitä tahansa kuvaa, käytä tätä tietoutta apunasi. Piirrä asiat kuvaan mieluummin tummuusasteittain kuin tarkkaan objektin rajoja mukaillen. Näin kuva muuttuu eheämmäksi ja sanalla sanottuna paremman näköiseksi – toki tyylistä riippuen.


Tummuusastetaulukko

Tummuusasteiden tarkistamiseksi oiva apuväline on tummuusastetaulukko. Alla näet kaksi tummuusastetaulukkoa.


Kun piirrät jotain kuvaa mallista, tällainen mittari on hyvä olla käden ulottuvilla paperiversiona. Tummuusastetalukon avulla voit nähdä tarkasti, mikä tummuusaste missäkin kohtaa mallikuvaa on kyseessä. Aseta mittari kuvan päälle ja hae oikea tummuusaste liikuttelemalla mittaria.

Aluksi on hyvä aloittaa yksinkertaisemmalla, viisiasteisella tummuusastetaulukolla, jossa mustan ja valkoisen välillä on vain kolme eri harmaata. Pelkästään jo näillä viidellä tummuusasteella voit saada aikaan todella näyttävän teoksen. Kun silmäsi kehittyy, voit alkaa käyttää tarkempaa asteikkoa. Tämän oppitunnin liitteestä löydät PDF-tiedoston, josta voit tulostaa oheiset mittarit itsellesi.


Tummuusasteiden hallinnalla parempi lopputulos

Tummuusasteiden hallinta tekee piirroksestasi välittömästi paremman. Tummuusasteet luovat kontrastia ja dynamiikkaa ja ovat realistisen piirtämisen ydin. Monet pelkäävät tumman lisäämistä kuviin. Joillakin on ajatus ja tunne, että liika kontrasti jotenkin pilaa kuvan tai vie lopputulosta väärään suuntaan. Suurempi ongelma piirtäjillä yleensä kuitenkin on se, että kuvat jäävät liian latteiksi ja vähäkontrastisiksi. Palaa katsomaan edellistä kuvaa, jossa tummuusasteita arvioidaan taulukon avulla. Huomaat varmasti, että kuvasta löytyy kaikki valöörit aina valkoisesta täysin mustaan saakka. Tätä eroa tummasta vaaleaan olisi hyvä pyrkiä ilmentämään myös piirustuksissa.

Varsinkin ihmisen muotokuvissa tummuuksien piirtäminen oikein on olennaista, sillä tummuusasteet ovat avain yhdennäköisyyteen. Yhdennäköisyyden kannalta valöörit ovat huomattavasti ratkaisevampi asia kuin esimerkiksi yksityiskohdat. Havainnollistetaanpa tätä kuvan avulla.



Siitä huolimatta, että kuvassa ei ole mitään yksityiskohtia ja tummuusasteistakin en esillä vain musta ja valkoinen eli asteikon ääripäät, on yhdennäköisyys huomattava. Kuvasta näkee selvästi, että kyseessä on Bob Marley.

Kun katsot kuvia ja ympäröivää todellisuutta valöörien näkökulmasta, kykysi havaita eri tummuusasteita kehittyy nopeasti. Tämä tietous alkaa siirtyä luonnostaan myös piirustuksiisi. Seuraavassa oppitunnissa pääset harjoittelemaan tummuusasteiden tunnistamista.


Opitko uutta? Kommentoi aihetta halutessasi keskusteluosiossa.

Piitustusterveisin,

Tuomas


Valöörimittarit.pdf
Discussion

0 kommentit